Puuvilla on meille monelle tuttu materiaali. Pehmeä, hengittävä ja luonnollinen - täydellinen herkälle iholle ja juuri sopiva vauvan tuotteisiin. Mutta mitä tapahtuu ennen, kuin puuvillakangas päätyy meidän käyttöömme? Mistä tämä kangas oikeastaan tulee - ja millä hinnalla?
Puuvillan tie kankaaksi on pitkä ja monivaiheinen. Se alkaa viljelystä - usein kehittyvissä maissa, joissa ilmasto on suotuisa, mutta olosuhteet työntekijöille usein puutteelliset. Viljelyssä käytetään suuria määriä vettä, lannoitteita ja torjunta-aineita, joilla on vakavia seurauksia ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Kemikaaleja käytetään viljelyvaiheessa tuhoeläinten torjumiseen ja sadon maksimoimiseen. Monet näistä aineista ovat haitallisia viljelijöiden terveydelle. Kemikaalit kulkeutuvat maaperään, vesistöihin ja edelleen ekosysteemeihin. Lisäksi värjäys- ja käsittelyvaiheessa käytetään usein synteettisiä kemikaaleja ellei kyseessä ole ekologisesti tuotettu puuvilla. Suuri osa maailman puuvillasta tuotetaan käsin poimimalla ja työtä tekevät usein matalapalkkaiset, suojaamattomat työntekijät - myös lapset. Tuotantoketjut ovat pitkiä ja epäläpinäkyviä. Me emme aina tiedä, kuka puuvillan on kasvattanut, missä olosuhteissa ja millä ehdoilla.
Puuvilla on yksi maailman vedenkulutuksen suurimmista syöjistä. Sen viljely vaatii erittäin paljon kasteluvettä - erityisesti alueilla, joilla sademäärä on alhainen ja kuivuutta esiintyy jo valmiiksi. Yhden puuvillakilon tuottamiseen voi kulua jopa 10 000 litraa vettä. On itsestään selvää, millainen vaikutus pikamuodilla ja vaatteiden massatuotannolla on planeettamme hyvinvointiin.
Vaikka maapallosta noin 70% on vettä, vain alle 1% siitä on makeaa vettä, jota voidaan käyttää juomiseen, viljelyyn ja teollisuuteen. Ja silti me kulutamme sitä kuin se olisi ehtymätön. Kun puhun vedenkulutuksesta ja sen globaaleista vaikutuksista, en voi olla ajattelematta sitä, kuinka etuoikeutettu olen saadessani asua Suomessa. Täällä hanasta saa puhdasta juomavettä suoraan - ilman pelkoa saastumisesta tai ilman taistelua sen saatavuudesta. Vesi on meille niin arkinen asia, että sen arvoa on helppo pitää itsestäänselvyytenä.
Liiallinen veden käyttö ei ole vain tilastollinen ongelma - sillä on todellisia ja vakavia seurauksia. Valtavat kasteluprojektit ovat kuivattaneet järviä ja jokia- tunnetuimpana esimerkkinä Araljärvi, joka kutistui lähes olemattomiin juuri puuvillanviljelyn seurauksena.
Tämä on yksi monista syistä, miksi MaallinenDesign asettaa kierrätyksen etusijalle aina, kun se on mahdollista. Jos emme herää vastuulliseen kulutukseen nyt, niin milloin sitten? Emme voi muuttaa kaikkea, mutta voimme aina valita toisin. Pienillä valinnoilla on valtava vaikutus, kun tarpeeksi moni tekee samoin.
Lisää kommentti
Kommentit